Kauan odotettu And Just Like That, Sinkkuelämää-sarjan itsenäinen jatko-osasarja, tuli ja meni. Mitä fiiliksiä sarja oikeastaan meissä herätti? Halusimme käydä läpi sarjan parhaat ja epäonnistuneimmat asiat, sillä HBO:n minisarja nosti esiin aikamoisen määrän ajatuksia.
Seuraavaksi esittelen asiat, joihin ihastuimme:
Carrien uusi rakkauselämä
Mr. Big, kiitos yhteisestä ajastamme, mutta se oli nyt tässä. Sarja alkaa hieman shokeeraavasti, kun Carrien elämän rakkaus, Mr. Big, kuolee ensimmäisessä jaksossa. Alkushokin jälkeen juonikuvio tuntuu kuitenkin realistiselta ja miltei pakolliselta. Sinkkuelämää on toiminut aina arjen pakokeinona, joten mitä kivaa olisi katsoa, kun 20 vuotta yhdessä ollut pari kyhjöttää sohvan nurkassa jazzia kuunnellen? Carrien aviomiehen kuolema laittoi heti sarjan omalle radalleen erottaen sen alkuperäisestä Sinkkuelämää-sarjasta. Vaikka Mr. Big on edelleen osa Carrien elämää, kyse on nyt siitä, että Carrie yrittää päästä miehen kuolemasta yli, sen sijaan että yrittäisi päästä jälleen kerran jostain riidasta yli. Carrien suruprosessia oli mielenkiintoista katsella, ja uusien treffien seuraaminen tuntui jännittävältä.
Anthony
Kun muu sarja oli täynnä kiiltokuvia ja wokea, Anthonyn hahmo oli jätetty kiinnostavalla tavalla sensuroimattomaksi. Hän tarjoili sarjan törkeimmät ja osuvimmat vitsit ja onnistui tuomaan mukanaan jotain 90-luvulta. Kun muut sarjan henkilöt tuntuivat hiukan etäisiltä versioilta itsestään, Anthonyssa oli sama fiilis kuin alkuperäisessä sarjassakin, ja Samanthan puuttuessa hän sopi erittäin hyvin neljänneksi henkilöksi pöytään kaveriporukkakohtauksissa. Oli myös hauska nähdä Carrien ja Anthonyn välistä dynamiikkaa, kun alkuperäisessä sarjassa Anthony on ennemminkin Charlotten ystävä.
Carrien ja Steven ystävyys
Yksi sarjan parhaimmista hetkistä tapahtuu jaksossa 9, kun sarjan henkilöt ovat maalaamassa hyväntekeväisyyskohdetta. Steve ja Miranda ovat eronneet, ja Steve maalaa Carrien kanssa huonetta parina. Heidän välinen vuorovaikutuksensa tuntuu lämpimältä, ja kahden yksinäisen sielun kohtaaminen tuntuu jotenkin lohdulliselta. Molemmat ovat uudessa, pelottavassa tilanteessa, ja molemmat ovat kokeneet menetyksen. Alkuperäisessä Sinkkuelämää-sarjassa Carrien ja Steven kahdenkeskistä sananvaihtoa ei esiintynyt kovinkaan paljon, joten tuo kohtaus tuntui tuoreelta ja viihdyttävältä. Steve ymmärtää Carrieta täysin, kun tämä ahdistuu kadottaessaan vihkisormuksensa viemäriin ja auttaa tätä saamaan sen takaisin.
Seema
Sinkkuelämää-fanit joutuivat nielemään karvaan pettymyksensä siitä, että sarjan suosikki, Kim Cattrallin näyttelemä Samantha-hahmo, jäi puuttumaan uudesta sarjasta. Mielestämme tämä täysin uusi hahmo, Carrien kiinteistövälittäjä ja uusi bestis, paikkasi kuitenkin jotenkuten Samanthan jättämää aukkoa. Seema on suorapuheinen, itsenäinen ja rehellisesti itseään rakastava nainen, aivan kuten Samantha. Oli myös hauska nähdä Seeman kulttuuritaustaa suhteessa moneen valkoiseen hahmoon. Seema tuo sarjaan myös sinkkunaisen näkökulmaa, joka on puuttunut pitkään kaikkien hahmojen ollessa parisuhteessa.
Muoti
Vaikka monikaan asia ei osunut kohdilleen sarjassa, henkilöhahmojen asut aiheuttivat edelleen aivoissamme mielihyvähormonien erittymistä. Sinkkuelämää on ollut aina tunnettu mielikuvituksellisista, osuvista ja trendikkäistä asuista, ja Patricia Field, sarjan puvustaja, on ollut sarjan luojien lisäksi yksi puhutuimmista henkilöistä sarjan takana. Fieldin sijaan puvustajia And Just Like Thatissa olivat kuitenkin hänen entiset työntekijänsä Molly Rogers ja Danny Santiago. Vaikka uuden sarjan puvustus ei osukaan aivan yhtä nappiin kuin Fieldin aikana, on se silti mielestämme onnistunutta. Joskus se on jopa täysin naurettavaa, kuten tässä kohtauksessa, jossa Carrie heittää miehensä tuhkat Pariisin jokeen täysin ylipukeutuneena, mutta tässä sarjassa ylipukeutuminenkin on ihan okei.
Seuraavaksi asiat, joista emme pitäneet:
Mirandan kriisi
Emme väitä, että ei olisi okei miettiä elämänvalintojaan uusiksi 50-vuotiaana. Miranda ja Steve ovat menneet Sinkkuelämää-sarjan aikana aikamoista vuoristorataa, ja he selvittelivät kriisejään myös ensimmäisen elokuvan aikana. And Just Like Thatin Miranda ei kuitenkaan tunnu siltä Mirandalta, jota me kaikki opimme rakastamaan. On lähes julmaa erottaa pari, joka on ollut fanisuosikki sarjan alusta asti, mutta erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, miten Miranda ja Steve erotettiin. Miranda rakastuu sarjassa palavasti Che-koomikkoon, ja yhtäkkinen, päätä pahkaa rakastuminen ei tunnu Mirandan hahmolle tyypilliseltä. Miranda, joka on aina ollut melko tunnekylmä, osoittaa yhtäkkiä Chetä kohtaan lähes tulkoon lapsenomaisen rakastumisen tunteita. Hän jättää perheensä, eikä vaikuta olevan moksiskaan siitä, kuinka musertuneen aviomiehen jättää taakseen, vaikka he ovat olleet yhdessä yli 20 vuotta. Che ei myöskään vaikuta meidän silmiimme niin maagiselta tai hauskalta hahmolta kuin mitä Mirandan sydämenmuotoisiin silmiin ilmeisesti vaikuttaa.
Stanfordin lähtö
Sinkkuelämää-fanit kaikkialla pyyhkivät kyyneleen silmäkulmastaan kuulleessaan Stanfordin näyttelijän Willie Garsonin äkillisestä kuolemasta. Garson sairasti haimasyöpää, ja hänen tarkoituksenaan oli saada And Just Like That kunnialla päätökseen, vaikka uutinen lähestyvästä kuolemasta oli tiedossa. Garson teki parhaansa, mutta valitettavasti onnistui olemaan mukana vain ensimmäisessä kolmessa jaksossa. Vaikka näyttelijän kuolema ei ollut sarjan tekijöiden vika, jäi Stanfordin hahmon uloskirjoitus hyvin nopeaksi ja tönköksi. Stanfordin sanottiin lähteneen Japaniin töihin ja jättäneen samalla aviomiehensä Anthonyn. Koska Stanfordin hahmo oli sarjan suola ja sokeri, olisimme kaivanneet hahmon lähdön käsittelylle edes hiukan enemmän aikaa.
Samanthan puute
Vaikka Seema ja Anthony yhdessä tuovat sarjan kaveriporukkaan lisää särmää, ei Samanthan jättämää aukkoa voi kokonaan kuroa umpeen. Useiden lempparihahmoksi muodostunut Samantha sanoitti sarjan osuvimmat repliikit, opetti parhaat opetukset ja oli kokonaisuudessaan eräs tv-maailman ikonisimmista naishahmoista. Samantha opetti naiset kaikkialla olemaan ylpeästi seksuaalisia ja itsevarmoja ollessaan samalla sarjan eleganteimpia hahmoja. Alkuperäisen Sinkkuelämää-sarjan keskiössä ei ollut seksi, miehet tai couture – vaan ystävyys. Siksi Samanthan puuttuminen lounaspöydästä aiheuttaa jokaisessa katsojassa välitöntä masennusta.
Turhat juonikuviot
Kuvailin viime podcast-jaksossamme tätä ongelmaa vertaamalla sarjaa lämpimään vesilasiin, jota katsojat juovat janoissaan, sillä muutakaan ei ole. Sanoisin sarjan käsikirjoituksen olevan melko suuri syy siihen, miksi sarja sai niin ärtyneen vastaanoton. Paljon tapahtui, mutta kaikki jäi hyvin pintapuoliseksi. Halusimme nähdä alkuperäisestä sarjasta tuttuja samaistuttavia tarinoita, osuvia tunteenkuvauksia ja hauskoja käänteitä. Sen sijaan saimme Charlotten pelaamassa tennistä melkein kokonaisen jakson ajan, miljoona Mirandan ja Chen kiusallista kohtausta ja Carrien turhan lonkkaleikkauksen. Koska sarjassa oli vain 10 jaksoa, olisi käsikirjoittajien pitänyt keskittyä vain muutamaan punaiseen lankaan ja yrittää saada jokaiseen jaksoon vain timanttisia tapahtumia. Hahmojen tulisi kehittyä jaksosta 1 jaksoon 10, mutta tuntui siltä, että And Just Like Thatin hahmot pyörivät toimettomana turhien ongelmien parissa suuren osan kaudesta, eikä hahmokehitystä tapahtunut suuntaan eikä toiseen. Mikään tarina ei toimi ilman konfliktia ja jännitettä, jota tässä sarjassa ei ollut juuri lainkaan.
Fiiliksen puuttuminen
Lopuksi täytyy sanoa, että Sinkkuelämää-fiilis vain jäi puuttumaan. Sama ongelma tapahtui myös elokuvien tullessa, ja olen pohtinut paljon, miksi näin on. Ehkä alkuperäinen sarja oli vain taianomaisten sattumusten summa: ehkä 90-luvulla oli vain parhaat käsikirjoittajat, ehkä näyttelijät olivat parhaimmillaan kolmikymppisinä, ehkä sarja oli loistavin silloin, kun sitä ei ollut tekemässä tuhat eri ihmistä. Katsellessani vanhoja Sinkkuelämää-jaksoja, on ero uuteen sarjaan huomattava. Isoin puutos Samanthan lisäksi on Carrien sisäisen maailman puuttuminen: alkuperäisessä sarjassahan Carrie kirjoittaa kolumnia ja kertoo hahmojen tapahtumat ja omat ajatuksensa nokkelasti katsojille. Nyt tunsin katsojana suurta etäisyyttä Carrien ja muiden naisten hahmoihin, sillä en päässyt heidän päidensä sisälle. Yksi suuri ero alkuperäiseen sarjaan oli myös samaistuttavuuden puute. Kuka voisi samaistua hahmoihin, joka ostaa jättimäisen kattohuoneiston ”muuten vain”? Sarjan hahmot ovat uudessa versiossa liian sliipattuja, liian rikkaita, liian täydellisiä.
Oli miten oli, aiomme silti katsoa seuraavan kauden, mikäli sellainen aiotaan tehdä. Olemme janoisia, ja lämmin vesilasi on parempi kuin ei vesilasia lainkaan.
Kuvat: IMDB